Krapulainen ja langanlaiha punkkari istuu jalkakäytävällä paskaisissa ja rikkinäisissä farkuissa Sternburg-olutpullo kädessään. Takkuisen ja kapisen näköinen koiranraato makaa punkkarin vieressä. Edessään punkkarilla on ryppyinen, pahvinen kertakäyttömuki, jonka pohjalla pilkottaa muutamia pikkukolikoita. Jalkakäytävällä lojuu myös suttuinen ja tahrainen motz-lehti, jota Berliinin asunnottomat, punkkarit ja narkkarit myyvät Berliinin kaduilla. Jokaisesta myydystä numerosta he saavat itselleen muutaman kymmen senttiä.
Ohitan punkkarin välinpitämättömästi ja astun sisälle Edeka-ruokakauppaan, joka sijaitsee Müllerstrassen varrella metroasemien Seestrassen ja Rehbergen puolivälissä. Ulkona on lähes 30 astetta lämmintä, mutta Edekassa on aina mukavan viileää.
Yritän valita punaisista, muovisista kauppakoreista vähiten paskaisimman. Korin, jonka pohja ei olisi vuorattu kaikenlaisella oudolla, mustalla möhnällä ja limaisella kuolalla -usein myös kuivuneilla salaatinlehden rippeillä. Tai tillin. Tai persiljan. Kuka tietää.
Monta kertaa mieleni on tehnyt sanoa myyjille, että peskää nyt saatana nämä korit edes joskus, niistähän voi saada vaikka minkälaisen kuolemantaudin!
Paskainen kauppakori kädessä lampsin leipäosastolle. Tavallisia aamiaissämpylöitä saa itsepalveluna, kun työntää kätensä pienestä, pyörestä leipätiskin reiästä sisään ja alkaa kahmia niitä pussiin. Metalliset ottimet sämpylöitä varten kyllä löytyvät, mutta en ole ikinä nähnyt kenenkään käyttävän niitä. Paljain käsin kahmin muutamia sämpylöitä läpinäkyvään muovipussiin, joita voi repäistä telineestä leipätiskin vierestä. Suljen leipäpussin ja heitän sen koriin. Sitten suuntaan makkaraosastolle.
Valitsen makkaraa, joka on tehty osittain sian mahalaukusta ja jostakin muusta Brandenburgin vihreillä ja laakeilla niityillä märehtivästä geenimuunnellusta elukasta. Ehkä naudanlihasta. En tiedä, enkä välitä. Lihaa kuin lihaa. Paskana se ulos tulee kuitenkin.
Saksalainen maitotölkki on hankala tapaus
Saksalainen maitotölkki on hankala tapaus
Mietin myös, että saksalainen insinööritaito on maailmankuulua, mutta kunnollista maitotölkin aukaisumekanismia he eivät ole osanneet vielä kehittää, vaikka olemme jo 2000-luvulla. Enkä edes odota, että he löytäisivät ratkaisun tähän elintarviketeollisuuden ehkä kiusallisimpaan pulmaan.
Saksalaisessa maitotölkissä on ohut, muovinen rinkula, jota vetämällä maitotölkki pitäisi saada näppärästi ja vaivattomasti auki. Mutta yhdeksässä tapauksessa kymmenestä rinkula hajoaa käsiin, ja tölkki täytyy avata lopulta joko saksilla tai puhkoa annosteluaukon suu haarukalla reikiä täyteen.
Kassalla yritän vilkuilla kassaneidin nimeä, joka on kirjoitettu mustalla tussilla hänen rintaansa kiinnitettyyn pahviseen nimilappuun. Joku Yildan tai Yirdön. En saa siitä selvää. Turkkilainen luultavasti.
Hymyilen niin kauniisti kuin osaan ja sanon hyvää päivää. Kuin robotti hän vetää tavaroita viivakoodinlukijan editse ja sanoo yksitoikkoisella äänellä:
”Hyvää päivää. Onko Teillä bonuskorttia?”
”Ei ole.”
”Entä pullonpalautuskuittia?”
”Ei ole.”
”5 euroa 61 senttiä.”
”Olkaa hyvä.”
”Onko Teillä antaa yhtä senttiä?”
”Ei ole.”
”Mukavaa päivänjatkoa.”
”Samoin.”
”Kiitos.”
Pakkaan tavarat reppuuni ja astun ulos kaupasta. Samalla huomaan, että miehitys kaupan edustalla on vaihtunut. Nyt ovella seisoo vanha tuttuni, jolle annoin muutamia kuukausia sitten euron kolikon, jotta hän voisi ostaa ruokaa nälkäiselle perheelleen.
Myös tälläkin kertaa pullea, pieni itäeurooppalaisen näköinen, mustaviiksinen mies pitää kädessään samaa, nuhjuista polaroidkuvaa, jossa kaksi likaista ja puolialastonta lasta ja vanhempi huivipäinen eukko seisovat jonkin puuhökkelin edessä jossakin päin kurjaa maailmaa.
Nälkä, nälkä, hän sanoo minulle huonolla saksalla ja osoittaa kuvaa nikotiininkeltaisella etusormellaan. Annan hänelle kuluneen kahdenkymmenen sentin kolikon ja lähden kotiin.
On kauhea nälkä, nälkä!
Edeka Reichelt, Müllerstrasse 127, ma-pe 8-22, la 8-22
Edeka Reichelt, Müllerstrasse 127, ma-pe 8-22, la 8-22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti