Kun David Bowie muutti Länsi-Berliiniin syksyllä 1976, hän painoi vain 50 kiloa ja eli pääasiassa kokaiinilla, maidolla ja Gitanes-savukkeilla.
Yhdysvaltain vuodet 1974-1976 olivat vaatineet veronsa: Bowie oli uransa huipulla ja suositumpi kuin koskaan aikaisemmin, mutta hän oli henkisesti ja fyysisesti rappiolla. Hän puhui sekavia ufoista, näki taivaalta putoavia ihmisiä ja kertoi Hitleristä aina kun oli mahdollista. Bowie ja hänen monet roolinsa eivät enää pysyneet erillään.
Berliinissä Bowie halusi selvittää päänsä, päästä eroon huumeista ja elää normaalia elämää vapaana supertähteyden tuomista paineista.
Tämä ei kuitenkaan ollut koko totuus.
Bowie oli joutunut rahavaikeuksiin erotettuaan managerinsa, joka vaati nyt suuria summia korvaukseksi potkuistaan. Asianajaja neuvoi Bowieta säästämään veroissa ja siirtymään veropakolaiseksi jonnekin.
Bowien kiinnostus Eurooppaa kohtaan oli herännyt Yhdysvalloissa, ja vuonna 1975 hän kuunteli yksinomaan saksalaisia, elektronista musiikkia soittavia bändejä, kuten Kraftwerkia ja Clusteria. Bowiella oli romanttisia kuvitelmia 20-luvun Berliinistä ja hän oli erityisen kiinnostunut saksalaisesta ekspressionismista. Muurin halkoman Berliinin eristäytyneisyys muusta maailmasta inspiroi Bowieta.
Ensimmäiset viikot Bowie asui Gerhus-nimisessä hotellissa Grunewaldissa, kunnes hänen assistenttinsa Coco Schwab löysi Schönerbergin kaupunginosasta seitsemän huoneen vuokra-asunnon osoitteessa Hauptstrasse 155. Nykyisin asunnossa toimii hammaslääkärin vastaanotto.
Ensimmäisen kerroksen vuokra-asunto ei ollut mitenkään loistelias, vaan tyypillinen, berliiniläinen vanha kerrostalo lähellä Tempelhofin lentokenttää ja lyhyen matkan päässä Marlene Dietrichin syntymäkodista. Talon alakerrassa oli autojen varaosia myyvä liike ja sen vieressä homobaari Anderes Ufer (nyk. Neues Ufer), jossa Bowie kävi usein aamiaisella.
Bowie pyöräili ja söi halvoissa ravintoloissa
Legendan mukaan Iggy Pop asui aluksi samassa asunnossa, kunnes Bowie potkaisi hänet pihalle. Syy oli se, että Iggy Popilla oli tapana syödä Bowien jääkaappi tyhjäksi, varsinkin sen jälkeen kun Bowie oli käynyt ostoksilla kuuluisan KaDeWe-tavaratalon herkkuosastolla.
Vaikka monille musiikkitoimittajille Bowien uusi ”normaalius” oli vain yksi hänen monista, alati vaihtuvista naamioistaan ja rooleistaan, Bowie pääsi eroon kovista huumeista vuoden 1977 loppuun mennessä. ”Kaksi ensimmäistä Berliinin vuotta kului systeemini puhdistumiseen”, kertoo Bowie.
Berliinissä supertähti Bowie sai kulkea melko vapaasti kenenkään häiritsemättä. Hän osti itselleen kolmivaihteisen Raleigh-merkkisen polkupyörän, jolla hän pyöräili legendaariselle Hansa-studiolle Potsdamer Platzin lähelle. Hansa-studio sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä Berliinin muurista.
Bowie kävi tuottajansa Tony Viscontin kanssa useamman kerran omalla, mustalla Mercedes 600:llaan Itä-Berliinissä. Eräässä valokuvassa Bowie seisoo provokatiivisesti Gestapo-manttelissa vartiosotilaan edessä Unter den Lindenin varrella Neue Wachen luona. Ilmeisesti DDR:n viranomaisia ei kiinnostanut Bowien vierailut, sillä DDR:n salaisen poliisin Stasin arkistoista ei ole löytynyt merkintöjä Bowiesta.
Bowien mukaan Berliinin vuodet pudottivat hänet takaisin maanpinnalle. Bowie söi halvoissa, turkkilaisissa ravintoloissa hyvän ystävänsä Iggy Popin kanssa, teki kävelyretkiä Wannseen rannalle ja Kreuzbergiin. Hän joi pääasiassa König Pilsner –olutta ja hänen kantapubinsa oli tuolloin Joe’s Beer House. Bowiella oli lyhyt tukka, taiteilijaviikset ja ruutupaita. Berliinissä hän aloitti vanhan harrastuksensa, maalaamisen uudestaan.
Bowie ei juhlinut ylenpalttisesti Berliinissä. Hansa-studiossakin sai juoda ainoastaan Berliner Kindl-olutta pikkupullosta, ja Bowien uudella yhteistyökumppanilla, tuottaja Brian Enolla oli selväpäinen vaikutus Bowieen, koska Eno ei käyttänyt mitään aineita.
Berliini-trilogia: ei sanaakaan Berliinistä
Berliinin vuosina 1976-1979 Bowie teki kolme albumia, joita pidetään hänen uransa luovimpina.
Berliini-trilogian ensimmäinen albumi on nimeltään Low. Ilmestyessään tammikuussa 1977 se edusti radikaaleinta täyskäännöstä aikaisemmista hittialbumeista, mitä supertähti on rock-musiikin saralla ikinä uskaltanut tehdä.
Low-albumilla näkyy Bowien kiinnostus elektronista musiikkia kohtaan. Albumilla Bowien laulutyyli muuttui ilmeettömäksi ja konemaiseksi. Low-albumia pidetään yhtenä Bowien tärkeimmistä.
Berliini-trilogian albumeista ”Heroes” oli ainoa, joka tehtiin alusta loppuun Hansa-studiossa Köthener Strassella. Albumi julkaistiin lokakuussa 1977, ja sen nimikappale ”Heroes” kertoo kahdesta rakastavaisesta, jotka kohtaavat Berliinin muurin varjossa vartiosotilaiden silmien alla.
Kuulijoita on siitä lähtien askarruttanut kysymys, keitä olivat nuo kylmän sodan Romeo ja Julia todellisuudessa?
Erään version mukaan Bowie olisi nähnyt Hansa-studion neljännen kerroksen ikkunasta, kuinka Tony Visconti oli suudellut laulaja Antonia Maaßia muutaman sadan metrin päässä muurista. Tämä näkymä olisi inspiroinut Bowieta tekemään kappaleen.
Vai löytyykö vastaus sittenkin Berliinin Brücke-museosta, jossa Bowie kävi usein ihailemassa ekspressionistien taidetta? Museon seinällä roikkuu Otto Muellerin maalaus Liebespaar zwischen Gartenmauern vuodelta 1916 (suom. Rakastavaiset puutarhamuurien välissä).
Lodger-albumi päättää Berliini-trilogian. Albumi ilmestyi toukokuussa 1979, eikä Bowie enää tuolloin asunut Berliinissä. ”Aika vain loppui, ja ajelehdin pois”, sanoo Bowie.
Berliini-trilogia sisältää kaiken kaikkiaan 32 kappaletta, joissa yhdessäkään ei mainita sanaa Berliini. Jos jossakin kappaleessa mainitaan jokin Berliinin kaupunginosa, se on kirjoitettu väärin. Kun ”Heroes”-kappaleesta tehtiin saksankielinen versio, tekstiä täytyi yksinkertaistaa niin paljon, että Bowie osasi lausua sanat jotakuinkin oikein.
